Ylihuomenna koittavat Etelä-Suomen aluekisat, joissa
päästään viimein näkemään millaista satoa treenisaleilla onkaan syksyn aikana korjattu.
Välineiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu ja niin myös Uomarinteessä käpyjen harjoituksissa.
Viimeksi tiistaina oli Zanen vuoro saada kapulasta päähänsä ja keilanmuotoiset
mustelmat koristavat itse kutakin, mutta toivottavasti joukkueet ovat säästyneet
pahemmilta äksidenteiltä.
Keilat ja kypärät kuuluu se tavallinen sanonta,
mutta näillä epävakailla säillä keilat ja kumpparit on myös toimiva pari!
Mitä uusi kausi tuo sitten tullessaan?
Vuosi sitten joukkue teki debyyttinsä samaisessa Töölön
kisahallissa nauhat viuhuen. Nyt käsissä on keilat, tavoitteena nolla solmua ja
matolla keski-iältään aavistuksen nuortunut ja uudistunut kokoonpano!
0 solmua!
Olivean ohjelma on aiheeltaan jälleen aivan jotain muuta
kuin aiemmat, vaikka – pienenä teemavinkkinä! – nyt pysytäänkin samalla
mantereella kuin keväällä. Vielä lähemmäs koreografian teemaa päästään, kun harpataan
ajanlaskussa reilut 200 vuotta taaksepäin…
Kangasmaali, käpyjen uusi paras ystävä!
Ja millaista on siirtyä voimistelijasta katsomon puolelle?
Viime keväänä kisojen lähestyessä enemmän kuin todennäköistä,
että Marjorien niskat oli totaalisen jumissa viimeistään kisapäivänä. 75 %:sti tämä toteutuikin! Voin kertoa, ettei
tilanne ole muuttunut parempaan, vaikka matolle en enää astelekaan. Samoilla selviytymiskeinoilla
eli villaan ja Voltareniin turvaten käy tieni kohti Töölön kisahallin katsomoa,
kun kuinka ollakaan – tänä aamuna niska jälleen ilmoitti, että sitäkin
jännittää!
Armottomana kisajännittäjänä
en siis olisi uskonut, että nykyään näin fanirivistössä vaikuttajana jännittäminen
voi yltyä melkeinpä vielä kovemmaksi… Tiedoksi siis, että se katsomossa yksin
puhuva ja tyhjyyteen tuijottava tyyppi on entinen olivealainen, joka keskittyy
kannustamiseen eikä suinkaan ole karkuteillä minkään hoivakodin huomasta!
Tsemppiä ja iloista mieltä tuleviin koitoksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti