Olivean pukutalkoot ja VVS:n katselmus

Viime sunnuntaina kokoonnuimme aamuvarhain Marjon luokse koristelutalkoisiin. Puvutkin valmistuivat ”hyvissä” ajoin eli jopa kaksi tuntia ennen talkoiden starttia! Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, on joku nokkela joskus todennut…

Ilman koristeitahan puvut näyttävät aina varsin karuilta ja hameen helmakin liehui lähempänä polvia kuin pakaraa, joten sovituksen jälkeen ensimmäinen operaatio oli saksia helmat reilusti lyhyemmiksi ja suikaloida reunat rosoisiksi. Sen jälkeen alkoikin kuumeinen mallipuvun tuijotus ja suikaleiden oikeille paikoille laittaminen. 

Koristelun lomassa syötiin myös runsas lounas, sillä illalla oli luvassa vielä pitkät treenit. Koska pöytätila oli varattu puvuille, strasseille, paljeteille, liimalle, maalille ja kangassuikaleille, katettiin lautaset aterimineen lattialle. Piknik-henkisen ruokailun jälkeen oli taas virtaa jatkaa askartelua.

Ei tästä tuu mitään, en mä osaa, tää on ihan mahdotonta, hirvee duuni jne. kommentteja sateli suunnasta jos toisesta, mutta niistä huolimatta ja vajaan seitsemän tunnin työrupeaman jälkeen puvut saatiin ihan hyvään vaiheeseen seuran katselmusta silmällä pitäen!

Eilen tiistaina 25.10. oli vuorossa Olivea-joukkueen debyytti joukkuevoimistelun parissa, kun VVS järjesti perinteisen kisakatselmuksen.  Edellisestä katselmuksesta olikin päässyt vierähtämään 2-7 vuotta hieman voimistelijasta riippuen… 

Kotisalillemme oli jälleen kokoontunut runsaasti voimistelun ystäviä ja tietenkin valtava määrä jumppareita ihan pienistä meihin ”varttuneempiin”. Ohjelmaa oli ihana tehdä mielettömän kannustuksen saattelemana! Kiitos yleisölle! Tästä on mukavaa jatkaa harjoituksia!

Hiontaa Hiontaa

Timantistakaan ei tule kiiltävää ilman kunnon hiontaa. Myöskään kilpailuohjelmaa ei saada huippukuntoon ilman tarkkaa hiomista ja kohtien läpikäymistä. Vaikka tämä onkin ohjelman valmistumisen kannalta raskain ja kenties inhottavin osuus, pitää juuri tämä vaihe tehdä huolella. Kisoihin on enää muutama viikko ja pinna kotisaleilla on varmasti kiristynyt enemmän kuin yhdellä voimistelijalla. Syyskauteen kun yleensä mahtuu muutenkin stressiä ja jos jonkinmoista kiirettä. Toivotamme siis tsempit kaikille ohjelmia hioville joukkueille, kärsillivällisyyttä kasoittain valmentajille ja virtaa voimistelijoille. Kyllä tästä selvitään ja kaikki palkitaan myöhemmin kaudella. Nyt vaan hiomapaperit reppuun ja salille ohjelman kimppuun. Laitetaan timantit kiiltämään!

Kuva 1: http://www.bosch-pt.com/fi/fi/accocs/Tarvikkeet/172015/hiomapyoeroet-epaekeskohiomakoneille/

Kuva 2: http://www.poratuuli.fi/hiomapaperit_kasin.php

Olivea ja Lipstikka

Labiili, orgaaninen liike, fermaatti. Tuntuvatko nimitykset tutuilta? No ei meistäkään tuntuneet ennen kuin aloitettiin treenaaminen Iston kanssa. Saimme nimittäin ohjaajamme Mantan kontaktien kautta ainutkertaisen mahdollisuuden esiintyä Voimistelun gaalanäytöksessä yhdessä Lipstikan kanssa Isto Turpeisen koreografialla Kajo.

Suomen voimisteluliitto järjestää marraskuussa gaalan, jossa esiintyy Svolin huippuja aivan pienistä lapsista vanhuksiin. Yhdessä me edustetaan aikalailla keskiarvoa Lipstikan koostuessa noin seitsemänkymppisistä miehistä ja naisista. Isto on ohjannut Lipstikka-ryhmää jo pitkän aikaa ja gaalassa esitettävää Kajoa on ilmeisesti hieman laajennettu tähän näytökseen. Meidän kanssa yhteistyö on vasta alkanut ja tanssillisemman liikekielen saavuttaminen onkin tuottanut jokseenkin päänvaivaa niin plién muodostuksen, rytmin kuin käsien asentojenkin vuoksi. Voimistelijoilla liikekieli kun tuppaa pyrkimään aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kun taas tanssissa voimaa liikkeisiin pitäisi hakea enemmän lattiasta.

Toivottavasti me saamme esityksen kuntoon 19.11 mennessä kaikkien muiden projektien ohella. Nyt ollaan kuitenkin käyty jo kaksi kertaa Lipstikan kanssa harjoittelemassa Vallilassa. Harjoitukset ovat olleet todella hauskoja ja ihanan erilaisia. Meidän mielestä esitys on tosi vaikuttava ja Lipstikka aivan valloittava! Ohjelma kuvaa hienosti elämänkaarta ja Lipstikan liikkeisiin on latautunut kaikki ne kokemukset, tiedot ja taidot, joita on elämän varrella kertynyt. Iston sanoja lainataksemme: ’he ovat eläneet Suomessa ennen appelsiinien tuloa’. Vaikeahan sitä on siis samaan yltää. :D

Alla muutama kuva harjoituksista.

Näytökset ovat 19.11 klo 15 ja klo 17.30 Kansallisoopperan Alminsalissa. Tervetuloa katsomaan!

Olivea VVS:n 35-vuotisjuhlissa

Monet seurat näyttävät tänä vuonna juhlistavan merkkipäiviänsä. Esimerkiksi Olarin Voimistelijat järjestää joulukuussa näytöksen 30-vuotisjuhlansa kunniaksi ja Turun Urheiluliitto juhli 110-vuotista taivaltaan syyskuussa. Vantaan voimisteluseura on puolestaan toiminut 35 vuoden ajan. Monet meistä ovat ensimmäistä kertaa esiintyneet seuran 20-vuotisjuhlanäytöksessä, joten vuosia seurassa on usealla kertynyt ainakin 15 vuotta niin voimistelijoina, valmentajina kuin tuomareinakin. Näytöksessä kuulimme, että seuran toiminta on alun perin alkanut erään vantaalaisen taloyhtiön kerhohuoneesta, kun liikunnanjanoiset naiset alkoivat pitää keskenään jumppaa – ja nyt seurassa on jo 1500 jäsentä.

Juhlanäytös järjestettiin lauantaina 8.10 Martinus-salissa Vantaan Martinlaaksossa. Esitimme näytöksessä pätkän syksyn ohjelmastamme seuran toimintaa esittelevässä sikermässä sekä varta vasten juhlanäytökseen tehdyn tanssillisemman voimisteluohjelman Dead Boysin kappaleeseen Ain’t it fun. Näytösohjelman kanssa tuli ’hieman’ kiire, ja viimeiset opettelivat ohjelmaa perjantai-illan kenraaliharjoituksissa. Osa Olivea-tytöistä esiintyi myös sikermässä, jossa esiteltiin vanhoja MM-kilpailuihin osallistuneita kilpailuohjelmia. Vältyttiin näytöksessä suuremmilta virheiltä ja vanhempien mielestä syksyn kilpailuohjelma näytti jo lupaavalta. Meidän suosikkeja illan ohjelmistosta olivat ainakin pienten Tringojen ’Hiiri Kiireinen’ –ohjelma sekä Adelien uusi vanneohjelma.

Illalla Hämeenkylän kartanolla järjestettiin illallinen, johon melkein kaikki meistä osallistuivat. Juhlassa kuunneltiin puheita, syötiin hyvin ja vähän tanssittiinkin. Varsinkin Frida-tyttöjen puhe, jossa kiiteltiin vanhempien työpanosta, oli sympaattinen. Äidit ja isät olivat kilpauran aikana muistaneet noudattaa kolmen k:n sääntöä: kuljeta, kannusta ja kustanna. Voimisteluntäyteisen viikonlopun päätti sunnuntai-illan harjoitukset, joissa aloitettiin syksyn ohjelman hiominen.

Pitkä viikonloppu Pariisin lämmössä

Keskiviikkona muiden Olivea-jäsenten ahkeroidessa salilla, tämä käpy lensi romantiikan pääkaupunkiin Pariisiin. Sain hyvin pian huomata, että olin pakannut täysin väärät vaatteet ja kengät mukaan, Pariisissa oli joka päivä +29 astetta ja täysin pilvetön taivas! Ei auttanut muu kun ostaa uutta varustusta. ;) Ihan hirveästi matkabudjetti ei kuitenkaan antanut periksi impulssiostoksille, sillä Pariisissa elämään vaan kuuluu pitkät kahvilahetket ja ravintolaillat. Hyvin tulikin syötyä ja juotua!

Matkan ehdoton kohokohta oli perjantai-illan risteily Seine-joella. Illalla Pariisin rakennukset on upeasti valaistu ja puolen tunnin välein Eiffel välkehtii koko komeudessaan. Majoituimme edullisessa mutta hyvätasoisessa Lodge Du Centressä, josta oli hyvät kulkuyhteydet niin kävellen kuin metrollakin. Metroliikenne on Pariisissa hieman toista kun Helsingin yksi metrolinja. Pariisissa linjoja menee sinne sun tänne ja se onkin paras tapa liikkua kaupungissa.

Kävimme myös katakombeissa. Katakombit olivat todella mielenkiitoinen kokemus, vaikka olikin aika hyytävää kävellä (oikeiden!) luiden ja pääkallojen keskellä! Pakollinen museokäyntikin mahtui mukaan, kävimme Pompidou modernin taiteen museossa. Ihan kaikki teokset eivät natsanneet, mutta olipahan kokemus.

Huhu kertoo, että ranskalaiset ovat epäkohteliaita turisteille ja että he eivät puhu englantia periaatteesta. Tosiasiassa pariisilaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, englantia puhuttiin, mutta kielitaito oli usein heikkoa. Summa summarum: menkää ihmiset Pariisin jos vaan on mahdollisuus, se on näkemisen arvoinen paikka:)

-Tinja eli Stige