Kuvahaaste

JES, tämän blogin ensimmäinen haaste vastaanotettu! Jumppaholisti haastoi meidät kuvapostaukseen,  joten tässäpä tulee. :)

Vuoden joukkuekuva

Vuoden fiilis

Vuoden hienoin ilme

Vuoden onnistuminen

Vuoden paniikki/ ongelma

Vuoden legendaarisin (esim. kuva, jolle nauretaan/ itketään yhä uudelleen ja uudelleen)

Vuoden reissukuva

Vuoden hauska

Vuoden suloinen

Vuoden väsymys

Vuoden taiteellinen

Vuoden epäilyttävä

Vuoden kummallisin/ "hämärä"

Vuoden hymy

Vuoden teemakuva (esim. kuva, josta tulee hyvin esille ohjelman teema)

Vuoden "mitähän tästäkin pitäisi sanoa"

Vuoden kuva, joka kuvaa parhaiten joukkuehenkeä

Vuoden ruokakuva/ evästauko

Vuoden myrtsi

Vuoden kisavalmistelu

Vuoden väline

Vuoden "valmentaja tarkkana"

Vuoden hiukset

Vuoden hyppy

Itsenäisyyspäivän glamouria!

Viime viikolla Suomi täytti 95 vuotta ja sen johdosta maassa juhlittiin erinäisissä tilaisuuksissa. Tällä kertaa myös Olivean Eeva, Hanna, Tinja ja Sanni pistivät ykköset päälle ja suuntasivat Jätkäsaareen "Linnan juhliin". Jätkäsaareen on vastikään avattu maailman ensimmäinen tapahtumahotelli, Huone. Huoneessa on yhteensä kahdeksan eri teemalla varustettua huonetta, joita voi vuokrata omiin tapahtumiin. 

Itsenäisyyspäivänä Huone järjesti poikkeuksellisesti Open House -juhlat, joissa satapäinen juhlakansa pääsi nauttimaan ruuasta, juomasta sekä upeasta live-musiikista, parasta seuraa unohtamatta. :) Käpyjen kampauksista vastasi Eevis ja käytössä olikin monen moista niksiä. Hannalla esim. oli päässä miehen leikelty sukka.

Mahtavaa viettää itsenäisyyspäivää välillä muualla kuin kotisohvalla. Upea ilta!

Punaisella matolla

Tanssin pyörteissä

Live-musiikista vastasi fantastinen Eva Pennanen

Olivea kisamatolla, video kilpasarjan välinemestiksistä

Siitä vaan pällistelemään käpysten kauden parasta kisasuoritusta. :) Kiitokset Tarulle videoinnista läpi kauden!

Kävyt, kausi on paketissa!

23.-25.11 käytiin kilpasarjan mestaruuskisat Tampereella.

Perjantaina kävyt kokoontuivat Uomikseen viimeistelyharjoitusten merkeissä, minkä jälkeen autot suunnattiin kohti Tamperetta. Mind Spa Cupin jälkeen takana oli siis huimat kaksi harjoitusta – ja eikun kohti pääkisoja!

Lauantain kisapäivään ekstrajännitystä toi suoritusvuoro sarjan ensimmäisenä. Suoritus sujui kuitenkin kohtuullisen hyvin ilman sen kummempia keilavirheitä, mutta tasapainoissa oli havaittavissa pienempää ja vähän suurempaakin tutinaa. Lisäksi katsomossa kaivattiin vielä rennompaa tekemistä ja lisää ilmennystä musiikin tueksi. Pisteitä saatiin seuraavasti: 

TV 4,60   AV 4,30    EXE 9,95    YHT 18.85

Oman esityksen jälkeen jäätiin seuraamaan kisoja, ja loppujen lopuksi ykköspaikalla suorittanutta Oliveaa palkittiin kisakatsomossa elämyksellisillä voimistelusuorituksilla, oli kiva nähdä naisten sarjan kaikki joukkueet. Välinekisojen katsomossa  ei jännitykseltä kuitenkaan voinut välttyä ja tässäpä siis muutaman viikon takaisessa postauksessa mainitun Olivea-iskän listaamat kisojen TOP 3 upeimmat välinekommellukset:

1. Nauha karkasi koristetuijan ympärille muodostaen modernin joulukuusiefektin
2. Pallo pompahti karatessaan upealla tarkkuudella vierustytön pään kautta korkealle ilmaan
3. Kahden nauhan muodostama kolminkertainen nauharusetti –vau!

No, näitä ei tietenkään kannattaa ottaa ollenkaan vakavasti. Mikäli jokin oma virhe on jäänyt tänä syksynä harmittamaan, voi aina palata katsomaan esimerkiksi meidän nauhaohjelman syksyn 2011 aluekisoista. Voidaan taata, ettei pienet käsittelyvirheet enää paljon paina sen rokkikatastrofin rinnalla, huh. ;)

Sunnuntaina lähdettiin naisten sarjan tasaiseen finaaliin kuudennelta sijalta. Alkukilpailusta poiketen päästiin areenalle vasta koko kilpailun viimeisenä, mutta tuloksena kuitenkin kauden paras suoritus, jolla uusittiin viimekeväinen mestisten kuudes sija. Taiteelliset pisteet jäivät finaalissa harmittavan alhaisiksi, mutta suorituksen maaginen kympin raja ylittyi ensimmäistä kertaa tänä syksynä. 

TV 4,66   AV 4,15   EXE 10,50   YHT 19,31

Onnittelut vielä viime viikonlopun mitalisteille: Cowaheille, Terralle ja Vaniljoille!

Orjien onnenpussi ”mojo” avataan enää joulunäytöksessä, minkä jälkeen katseet kohdataan kohti kevään kisoja!

P.S. Uusi taustakuva täältä.

Hyvät joukkuevoimistelun ystävät!

Fanit ovat rantautuneet Tampereelle Valtion Rautateiden saattelemana! Matkaseurakin natsasi, kun kabiiniimme saapui seuraksemme kaksi jo aavistuksen enemmän harmaantunutta herrasmiestä. Matkustaminen sujui kuin siivillä sotatarinoita kuunnellessa.

Omena-hotellin kyltti paistoi rautatieasemalle asti, joten osasimme suunnistaa paikalle ilman kompassia. Huumaava lakan ja muiden liuotteiden tuoksu tulvahti sieraimiimme, kun saavuimme laittautumisleiriin. Kisakävyt olivat lähes täydessä tällingissä ja aikaisen aamuharjoituksen jälkeen oli jo nukuttu palauttavat päiväunetkin. Marho sukelsi samantien silkkipussinsa syövereihin nauttimaan omat kauneusunensa.

Hiuksia ja naamoja laitetaan kovaa vauhtia lavakuntoon yhteistyöllä, jonka jälkeen autokulkue starttaa kohti Hervantaa.

Kimalletta peliin!

Toivottaa faniryhmä Maisteri, Marho ja Repe

Last man standing

Uudistunut käpyjengi pääsi näyttämään suomunsa kolmas päivä marraskuuta aluekisoissa. Niin kuin fanijengi jo paljasteli ennen ensimmäisiä kisoja, tänä vuonna Eminemin gospelräppi on vaihtunut autenttiseen orjamusaan. Kisavalmistelut aloitettiin jo perjantai-illalla kisaharkoissa, joihin Stiig ja Kutu riensivät suoraan ristiäisistä korkkarit jalassa.

Kisapäivänä alettiin keräillä orjamaista fiilistä jo kisaruokailussa, jossa tarjolla olleet riisi ja purkkilihapullat eivät ainakaan nostattaneet fiilistä. Onneksi meininkiä saapui lisäämään muutama extra-Olivea ja näin saatiin kaikki rivakasti kisakuntoon.

Suoritus ei sujunut aivan harjoitusten tapaan, vaan eräskin orja heivasi jalkakahleet menemään jo heti suorituksen alussa ja lähti juhlimaan vapauttaan. Kaiken kaikkiaan meno oli vähän jännittynyttä ja haparoivaa (ehkä orjille jäi hirveä nälkä?).

Last man standing

Orjien kaulakettingit

Ensi viikonloppuna nähdään Mind Spassa jo varmasti piirun verran siistimpiä ohjelmia koko naistensarjassa. 

Dam di dam “no more shackles, no more chains…” ja mietteitä fanikatsomosta

Ylihuomenna koittavat Etelä-Suomen aluekisat, joissa päästään viimein näkemään millaista satoa treenisaleilla onkaan syksyn aikana korjattu. Välineiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu ja niin myös Uomarinteessä käpyjen harjoituksissa. Viimeksi tiistaina oli Zanen vuoro saada kapulasta päähänsä ja keilanmuotoiset mustelmat koristavat itse kutakin, mutta toivottavasti joukkueet ovat säästyneet pahemmilta äksidenteiltä. 

Keilat ja kypärät kuuluu se tavallinen sanonta,

mutta näillä epävakailla säillä keilat ja kumpparit on myös toimiva pari!

Mitä uusi kausi tuo sitten tullessaan?

Vuosi sitten joukkue teki debyyttinsä samaisessa Töölön kisahallissa nauhat viuhuen. Nyt käsissä on keilat, tavoitteena nolla solmua ja matolla keski-iältään aavistuksen nuortunut ja uudistunut kokoonpano! 

0 solmua!

Olivean ohjelma on aiheeltaan jälleen aivan jotain muuta kuin aiemmat, vaikka – pienenä teemavinkkinä! – nyt pysytäänkin samalla mantereella kuin keväällä. Vielä lähemmäs koreografian teemaa päästään, kun harpataan ajanlaskussa reilut 200 vuotta taaksepäin… 

  Kangasmaali, käpyjen uusi paras ystävä!

Ja millaista on siirtyä voimistelijasta katsomon puolelle?

Viime keväänä kisojen lähestyessä enemmän kuin todennäköistä, että Marjorien niskat oli totaalisen jumissa viimeistään kisapäivänä.  75 %:sti tämä toteutuikin! Voin kertoa, ettei tilanne ole muuttunut parempaan, vaikka matolle en enää astelekaan. Samoilla selviytymiskeinoilla eli villaan ja Voltareniin turvaten käy tieni kohti Töölön kisahallin katsomoa, kun kuinka ollakaan – tänä aamuna niska jälleen ilmoitti, että sitäkin jännittää! 

Armottomana kisajännittäjänä en siis olisi uskonut, että nykyään näin fanirivistössä vaikuttajana jännittäminen voi yltyä melkeinpä vielä kovemmaksi… Tiedoksi siis, että se katsomossa yksin puhuva ja tyhjyyteen tuijottava tyyppi on entinen olivealainen, joka keskittyy kannustamiseen eikä suinkaan ole karkuteillä minkään hoivakodin huomasta!

Tsemppiä ja iloista mieltä tuleviin koitoksiin!

Tuomarin mietteitä

Oliveassa osa tytöistä valmentaa oman seuran pienempiä jumppareita tai käy tuomaroimassa kisoissa. Cailap Cup oli tämän kauden ensimmäinen kilpailu mestaruussarjalaisille Olivean avatessa kautensa ensi viikonloppuna Etelä-Suomen aluekilpailuissa.

Joukkueiden lisäksi myös tuomareiden täytyy valmistautua erityisen huolella syksyn ensimmäisiin kilpailuihin. Alkulämpöä voi hakea vierailemalla seurojen kisakatselmuksissa tai joukkueiden harjoituksissa. Cailap Cup on omalla tavallaan syyskauden hauskin kisa, koska näkee kaikki ohjelmat ensimmäistä kertaa. Lisäksi välinekaudella ohjelmien hiomattomuus tuo vapaakautta enemmän jännitystä. (Terveisiä vaan iskälle, joka aivan erityisesti odottaa välinekisoja. Kisojen jälkeen saa aina kuulla kisojen Top 3 -pudotukset. Viime vuonna aluekisojen ykköstittelin sai vanne, joka karatessaan osui koristeena olevaan sisääntulokaareen irrottaen siitä ilmapalloja.)

Kisoissa tuomarin tie alkaa voimistelijoiden tapaan harjoituksista. Katsomossa voi vielä keskustella vieruskaverin kanssa sääntöjen tulkintakysymyksistä ja seurata tarkasti etenkin tuomaroitavan sarjan joukkueita. Harjoituksista matka jatkuu tuomaripalaveriin ja siitä edelleen esittelymarssiin – sitten alkavat kisat!

Kilpailupäivä tuntuu varmasti pitkältä niin tuomareista, katsomossa istuvista vanhemmista kuin kilpailevista voimistelijoistakin. Kisoissa nähtiin kuitenkin alkukaudesta huolimatta mielenkiintoisia ohjelmia ja eläytymistä. Kupittaan suuressa hallissa musiikit tosin tuntuivat puuroutuvan harmittavasti, mutta naru toi mukavaa vaihtelua joukkuevoimisteluareenoille. 

Monen tunnin keskittyminen vie kuitenkin voimat, eikä paluumatkalla bussissa jaksa enää riehua yhtä lujaa kuin kymmenenvuotiaana. Väsyttää siitäkin huolimatta, että tuomareilla on aikas hyvät karkkitarjoilut. :)

-Eevis

Maalataan parempi maailma!

Viime syksyn tapaan myös tänä syksynä kaivettiin pensselit esiin ja ryhdyttiin maalaamaan kisapukuja uuteen uskoon. Meidän ahkera Marjo on tänäkin vuonna ommellut jokaiselle maalauskankaan eli puvun valmiiksi.

Maalaaminen on ihanan rentouttavaa, eikä se ole niin nokonuukaa mikäli maalia sohaisee vahingossa hihaan mahan sijaan. Koko komeus kuorrutetaan kuitenkin paljeteilla ja strasseilla, joten pienet kauneusvirheet jäävät piiloon. Maalaamalla on helppo toteuttaa erilaisia tyylejä, kuvioita ja liukuvärjäyksiä yksiväriselle kankaalle. Kuviolliset kankaat kun on usein kalliimpia ja monimutkaisia leikkauksia on tietenkin vaikeampi ommella itse pukuun (tosin eiköhän meidän hoviompelija selviäisi mistä vain).

No, ainaskin maalaminen voittaa 6 – 0 miljoonien minisuikkujen leikkaamiseen! 

Syksyn uudet kävyt

Olivean keskuudessa on selvästi hieman paniikkia ilmassa, kun kisat alkavat lähestyä, ohjelma vaikeutua ja jäljellä olevien harkkojen määrä vähentyä. Nyt ajateltiin kuitenkin esitellä Olivean uudet voimistelijat, onhan käpytiimi kokenut aikamoisen mullistuksen viime kevään jälkeen. Kevään kymmenen hengen kokoonpanosta on nyt jäljellä viisi tyttöä, sillä kesän aikana voimistelijoita on laonnut kuin viljaa loukkaantumisen, välinekauden dissaamisen sekä koulu- ja työkiireiden vuoksi.

Kilpakentillä on syksyllä kaikesta säädöstä huolimatta kahdeksan kipaletta voimistelijoita ja joukossa on kolme uutta tyttöä: Late, Maikki ja Vilpuri.

Alla esittelemme uudet tytöt muutaman haastattelukysymyksen avulla. Kuvat on otettu viime viikonlopun harjoituksista.

Late:

Mitä hassua treenikassistasi löytyy? – Lukko.

Lempiohjelma kautta aikojen? – Vanskujen Michael Jackson -ohjelmaa oli kiva tehdä, koska fanitan itsekin Jacksonia.

Aikaisempi seurasi? – Olen voimistellut Tampereen voimistelijoissa ja Jyväskylän naisvoimistelijoissa.

Minkälaista on ollut Riken valmennuksessa? – Rike on tiukka. :)

Maikki:

Milloin aloitit voimistelun? – Neljävuotiaana VVS:n satakielissä.

Mitä odotat syksyltä? – On kiva päästä kisaamaan ja tekemään pitkästä aikaa välineohjelmaa.

Mitä mieltä olet Uomiksen arkkitehtuurista? – Ihan kiva, hienompi tietty remontin jälkeen. Ei ole yhtään ikävä oransseja seiniä.

Vilpuri:

Mikä on isoin esine, jota raahaat treenirepussa mukana? – Koulukirjat.

Aikaisempi seura? – Tapanilan Erä.

Treenisortsit vai –trikoot? – Sortsit ja sukkikset.

Kivoin voimistelumuisto? – Esiintymismatka Saksaan joukkueen kanssa pari vuotta sitten.

10km suihkunraikkaana

Lauantaina 1.9. juostiin Olivean kesälenkkien tavoite, Midnight Run. Alkuperäinen osallistujamäärä kärsi meidän osaltamme flunssakierteestä, joten vain neljä käpyä, yksi sisko ja yksi kaveri pääsi osallistumaan. Meinasi mennä terveiltäkin kävyiltä pupu pöksyyn, kun vielä tuntia ennen starttia satoi kaatamalla. Viisi minuutia ulkona ja niin vaatteet kuin kengätkin olivat läpimärät. Loppujenlopuksi Hanna, Sanni, Tinja, Heli, Jaana ja Marjoa sijaistanut Kia starttasivat klo 21:30.

Ja tavoitteisiin päästiin, jokainen meistä juoksi koko matkan. Sadekin loppui sopivasti heti kun otimme ensimmäiset juoksuaskeleet. Päästyämme rytmiin kiinni, olimmekin muodostaneet sopivasti kolme paria. Heli juoksi samaa tahtia siskonsa Jaanan kanssa ja he olivatkin nopeimpia. Seuraavana maaliin tulivat Sanni ja Kia ja hetkeä sen jälkeen Hanna ja Tinja. Todellinen voittaja fiilis oli kun pääsi maaliin! Midnight Run oli huippuhauska tapahtuma. Reitin varrella juoksijoita viihdytti livemusiikki ja muutenkin reitti oli upea katsaus Helsinkiä parhaimmillaan. Positiivinen yllätys oli se, että ventovieraat ihmiset olivat kerääntyneet reitin varrelle ja kannustivat spontaanisti kaikkia osallistujia.

Vaikka kympin juoksu onnistui, taidamme jättäytyä jatkossa jumppamatolle. :) Olivea on pikkuhiljaa päässyt vauhtiin uuden ohjelman kanssa. Syyskaudella Olivea osallistuu Etelä-Suomen Aluekisoihin, Mind Spa Cuppiin sekä Kilpasarjan mestaruuskisoihin. Nyt reeniä reeniä!

Olivea up and running!

Kesä alkaa selvästi vedellä viimeisiään, kun koulut ovat jo alkaneet, kesätöissä hoidetaan viimeisiä vuoroja, nuorimmilla kirjoitukset ovat jo nurkan takana ja tänä viikonloppuna vietettiin aikaa salilla perinteisen kotisalileirin merkeissä. Syksyn alun huomaa myös siitä, että kävyt ovat vierineet takaisin Uomarinteeseen...

Loppukesän harkoissa ollaan muun muassa vaihdettu kesäkuulumisia iloisissa merkeissä...

...esitelty joukkuekavereille valmennuksen uusia tuulia eli tässä tapauksessa seuran uusien voimistelunalkujen tasapaino-Twisteriä...

...juostu lenkkiä vaihtelevissa maasto-olosuhteissa, niin asvaltilla ja pururadalla kuin metsäpolulla ja pellonlaidalla (ja ehkä piipahdettu myös siirtolapuutarhassa)...

...sekä tultu ensimmäisinä maaliin!

Tänä viikonloppuna on yritetty kasata syksyn ohjelmaa, joka näköjään vaatii ainakin löysää lantiota sekä tarkkaa sävelkorvaa. Ohjelman rakentaminen jatkuu maanantaina, jolloin saadaan vihdoin kaikki kisailijat matolle. Leirillä ollaan lisäksi harjoiteltu muiden valmennusryhmäläisten kanssa SunLahden kenttäohjelmaa Mantan opastuksella. Pari viikkoa sitten päästiin myös malleiksi kenttäohjelman opetusvideolle, mistä joukkueen linssiludet ainakin olivat innoissaan.

Loppuun pieni arvoitusvideo syksystä. Arvaa mikä väline? (Ja arvaa kenen sukka?)