torstai 14. helmikuuta 2013

Opintomatkalta valmennuksen ylärima korkeuksiin

Perinteinen Miss Valentine -kisa kisattiin Viron Tartossa 7.-10.2. Järjestävä seura VK Janika oli tällä kertaa saanut upeasti myös rytmisen voimistelun maailman cupin osaksi kisoja. Näissä upeissa puitteissa Suomen Voimisteluliiton väki päätti järjestää valmentajien opintomatkan. Matkalle valittiin hakemusten perusteella kymmenen valmentajaa, olin yksi niistä onnellisista. :)

Matkasimme keskiviikkona 6.2. Tallinnaan, josta jatkui puuduttava 2,5 h bussimatka Tartoon. Yhteensä matka Helsingistä Tartoon kesti n. 5 tuntia, joten oli hyvin aikaa virittäytyä oikeaan moodiin. Kävimme muun muassa läpi mitä opintomatkalta odotamme ja miten parhaiten saadaan maksimit irti reissusta. Matkalla sovittiin, että pyritään avoimeen ja antoisaan keskusteluun ja uskalletaan kysyä. Kun vihdoin päästiin Tartoon, kävimme kääntymässä majapaikassamme Tampere majassa. Paikka oli ihana vanha puutalo, jonka seinillä oli suomalaista taidetta. Aina oppii uutta, tiesittekö että Tarto ja Tampere ovat ystävyyskaupunkeja? Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli toisiin matkalaisiin tutustuminen sekä illallinen ravintolassa.


Torstaina saimme upean mahdollisuuden tarkkailla huippurytmisiä. Pääsimme treenihallille, johon ulkopuolisilla ei yleensä ole asiaa, katsomaan kun rytmisen maailman cupin osallistujat treenasivat. Voimistelijat kävivät läpi ohjelmiaan ja tekivät balettisarjoja tangolla. Suurimpana huomiona itselleni jäi voimistelijoiden omatoimisuus ja korkea vaatimustaso ja laatu suorituksissa, vaikka valkku ei ollut paikalla. Voimistelijoista näki, että he voimistelevat vain itsensä ja oman kehityksen vuoksi, ei karjuvan valmentajan. Siitä oppia joukkuevoimistelijoille. ;)

Loppupäivä vietettiin varsinaisella kisahallilla seuraten joukkuevoimistelun puolelta 10-12 ja 12-14-vuotiaiden alkukilpailua sekä rytmisen juniorijoukkueita ja kv-kisan osallistujia. Saimme Annalta, Pulmulta, Susannalta ja Emmalta tehtäväksi miettiä laatuvaatimuksia rytmisen joukkueissa, mikä erottaa heikot ja huiput. Tehtävää purettaessa syntyi mielenkiintoinen keskustelu jalkatekniikasta ja pitkistä jaloista. Todettiin myös, että olemus tekee voimistelijan. Eli kaikille rinta rottingille ja nenä pystyyn, itsevarma voimistelija on upea voimistelija!

Viron junnujoukkue
Perjantaina kisattiin rytmisen maailman cupin pallo ja vanne. Yksilöistä huomasi, että uudet ohjelmat ja sääntömuutokset uuden olympiadin myötä eivät ihan vielä olleet hallussa. Ganna Rizatdinova eroittui selkeästi edukseen kypsällä ilmaisullaan ja varmalla suorittamisellaan. Rytmiseen on tullut mm. tanssisarjat uutena sääntöihin, mikä joukkuevoimistelun ystävän silmään piristi lajia kivasti!

Ganna Rizatdinova
Joukkuevoimistelun junioreiden alkukilpailuun saimme tehtäväksi tarkkailla taiteellista puolta. Iso huomio omalta osaltani oli, että huippukoreografioista löytyy nopeutta ja kuviot liikkuvat lähes koko ajan. Ollaan selkeesti poistumassa perinteisestä siirtyminen-ojennus-osa-siirtyminen-ojennus -ajattelusta. Parhaissa koreografioissa vaikeusosat oli upotettu tarinaan saumattomasti, mikä antoi virtaavuutta voimistelulle. Myös käsiliikkeet olivat huipuilla tärkeässä osassa. Uskon, että tätä halutaan kehittää myös suomalaisilla, koska 10-12-sarjaan tehtiin sääntömuutos käsiliikesarjoista.

Joukkuevoimistelun naisten sarjassa nähtiin ensimmäistä kertaa Japanin joukkue. Hienosti Japani oli ymmärtänyt lajin hengen ja ihan varmasti tulevaisuudessa saadaan kova joukkue heiltä ihan kärkeen! Hallitseva maailmanmestarijoukkue Madonna on tällä kaudella tehnyt totaalisen tyylin muutoksen, saa nähdä miten se puree Lahden maailmanmestaruuskisoissa. Suomalaiset sijoittuivat Miss Valentinessa sijoille 4. ja 5., mikä lupaa hyvää, sillä Suomen kärkijoukkueet eivät olleet mukana tässä kisassa.

Madonna

Suurin matkan anti oli ehdottomasti harkkatilan seuraaminen ja keskustelu siitä, mitä valmentajat teettävät ja miksi. Helposti valmentaja kopioi harjoitteita huipuilta ilman sen kummempaa mietintää. Ilokseni kaikki osallistujat pitivät kiinni sopimuksesta ja olivat avoimia. Tuntuu, että opin katsomaan voimistelua aivan uusilla silmillä ja laatuvaatimukseni ovat nyt huomattavasti korkeammalla! Kiitos tästä kuuluu kaikille matkan vetäjille ja osallistujille. :)

Ehottomasti kannatti hakea ja lähteä! Sain matkalta juuri sen mitä toivoin ja lisäksi pienen hermoloman arjen treeneistä. Nyt vaan paluu kotisalille ja töihin!:)

-Tinja



torstai 31. tammikuuta 2013

Kevään konkkaronkka


Tammikuu on jo pitkällä ja niin on onneksi myös kilpailuohjelma, sillä rykäistiin se lähestulkoon valmiiksi viime viikonloppuna ylimääräisissä treeneissä. Tänä vuonna on taas luvassa pienimuotoinen tyylinvaihdos ja sen vuoksi tanssillisen voimistelun luotsimme Manta tuli ideoimaan meille muun muassa vartaloita. Harmi vaan, että joukkuevoimistelun kilpailusäännöt eivät mahdollista ihan kaikkea kikkailua ja tyylillistä leikittelyä, vaan esimerkiksi vartalot täytyy tehdä niin, että niistä saa pojot kotiin.

Syksyn jälkeen meidän uudet tulokkaat Laura ja Vilma valitettavasti joutuivat lopettamaan muiden kiireiden vuoksi, mutta onneksi saatiin pari come back –käpyä riveihin takaisin. Hanna palasi heti kun saatiin nakattua keilat takaisin nurkkaan ja Reeta tuli ’kuntouttamaan polveaan’, tai niin hän luuli, mutta sai heti ensimmäisissä harkoissa oman paikan ohjelmaan. Tänä keväänä matolla tanssahtelee siis edelleen kahdeksan käpyä: Eeva, Hanna, Ilona, Katri, Maija, Reeta, Sanni ja Tinja.


Kevään ohjelma on seuraavanlainen:
  • Kotisalileiri 1.-3.3
  • Seuran katselmus 7.3
  • Sun Lahti -kenttäohjelmien yhteisharkat 24.3
  • Hyvinkää Cup 7.4
  • Aluekisat 13.-14.4
  • Kilpasarjan mestikset 20.-21.4
  • Kevätnäytökset 9., 14., ja 16.5
  • Sun Lahti 6.-9.6

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kinkut trikoissa


Joulunpyhät on loppu,
eikä jumppasalille pitäisi olla hoppu.

Vaan kinkku se painaa mahassa,
ja jumppakärpänen on tatuoituna nahassa.

Uomis se vain on kuin magneetti,
joka tyttöjä puoleensa vetää kuin majesteetti!


Torstaina heti joulunpyhien jälkeen muutama Olivea-käpynen osallistui Suomessa jo perinteeksi muodostuneeseen kinkunsulatusjumppaan. VVS:n järjestämä jumppa pidettiin tutulla Uomiksen koululla, jonne olikin kokoontunut väkeä sankoin joukoin. Myös Olivean tytöt olivat raahanneet paikalle tukijoukkoja eli isiä ja äitejä (vai toisin päin?).


Olivean seuraavat treenit ovat ensi viikolla, jolloin jatketaan Riken fat campin merkeissä ja ehkäpä laitetaan myös kevään ohjelma aluilleen.

torstai 20. joulukuuta 2012

Kuvahaaste

JES, tämän blogin ensimmäinen haaste vastaanotettu! Jumppaholisti haastoi meidät kuvapostaukseen,  joten tässäpä tulee. :)

Vuoden joukkuekuva


Vuoden fiilis

Vuoden hienoin ilme

Vuoden onnistuminen

Vuoden paniikki/ ongelma

Vuoden legendaarisin (esim. kuva, jolle nauretaan/ itketään yhä uudelleen ja uudelleen)

Vuoden reissukuva

Vuoden hauska

Vuoden suloinen

Vuoden väsymys

Vuoden taiteellinen

Vuoden epäilyttävä

Vuoden kummallisin/ "hämärä"

Vuoden hymy

Vuoden teemakuva (esim. kuva, josta tulee hyvin esille ohjelman teema)


Vuoden "mitähän tästäkin pitäisi sanoa"

Vuoden kuva, joka kuvaa parhaiten joukkuehenkeä

Vuoden ruokakuva/ evästauko

Vuoden myrtsi


Vuoden kisavalmistelu


Vuoden väline

Vuoden "valmentaja tarkkana"

Vuoden hiukset

Vuoden hyppy

torstai 13. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän glamouria!

Viime viikolla Suomi täytti 95 vuotta ja sen johdosta maassa juhlittiin erinäisissä tilaisuuksissa. Tällä kertaa myös Olivean Eeva, Hanna, Tinja ja Sanni pistivät ykköset päälle ja suuntasivat Jätkäsaareen "Linnan juhliin". Jätkäsaareen on vastikään avattu maailman ensimmäinen tapahtumahotelli, Huone. Huoneessa on yhteensä kahdeksan eri teemalla varustettua huonetta, joita voi vuokrata omiin tapahtumiin. 

Itsenäisyyspäivänä Huone järjesti poikkeuksellisesti Open House -juhlat, joissa satapäinen juhlakansa pääsi nauttimaan ruuasta, juomasta sekä upeasta live-musiikista, parasta seuraa unohtamatta. :) Käpyjen kampauksista vastasi Eevis ja käytössä olikin monen moista niksiä. Hannalla esim. oli päässä miehen leikelty sukka.

Mahtavaa viettää itsenäisyyspäivää välillä muualla kuin kotisohvalla. Upea ilta!

Punaisella matolla


Tanssin pyörteissä



Live-musiikista vastasi fantastinen Eva Pennanen


maanantai 3. joulukuuta 2012

Olivea kisamatolla, video kilpasarjan välinemestiksistä

Siitä vaan pällistelemään käpysten kauden parasta kisasuoritusta. :) Kiitokset Tarulle videoinnista läpi kauden!


torstai 29. marraskuuta 2012

Kävyt, kausi on paketissa!


23.-25.11 käytiin kilpasarjan mestaruuskisat Tampereella.

Perjantaina kävyt kokoontuivat Uomikseen viimeistelyharjoitusten merkeissä, minkä jälkeen autot suunnattiin kohti Tamperetta. Mind Spa Cupin jälkeen takana oli siis huimat kaksi harjoitusta – ja eikun kohti pääkisoja!

Lauantain kisapäivään ekstrajännitystä toi suoritusvuoro sarjan ensimmäisenä. Suoritus sujui kuitenkin kohtuullisen hyvin ilman sen kummempia keilavirheitä, mutta tasapainoissa oli havaittavissa pienempää ja vähän suurempaakin tutinaa. Lisäksi katsomossa kaivattiin vielä rennompaa tekemistä ja lisää ilmennystä musiikin tueksi. Pisteitä saatiin seuraavasti: 

TV 4,60   AV 4,30    EXE 9,95    YHT 18.85


Oman esityksen jälkeen jäätiin seuraamaan kisoja, ja loppujen lopuksi ykköspaikalla suorittanutta Oliveaa palkittiin kisakatsomossa elämyksellisillä voimistelusuorituksilla, oli kiva nähdä naisten sarjan kaikki joukkueet. Välinekisojen katsomossa  ei jännitykseltä kuitenkaan voinut välttyä ja tässäpä siis muutaman viikon takaisessa postauksessa mainitun Olivea-iskän listaamat kisojen TOP 3 upeimmat välinekommellukset:
  1. Nauha karkasi koristetuijan ympärille muodostaen modernin joulukuusiefektin
  2. Pallo pompahti karatessaan upealla tarkkuudella vierustytön pään kautta korkealle ilmaan
  3. Kahden nauhan muodostama kolminkertainen nauharusetti –vau!
No, näitä ei tietenkään kannattaa ottaa ollenkaan vakavasti. Mikäli jokin oma virhe on jäänyt tänä syksynä harmittamaan, voi aina palata katsomaan esimerkiksi meidän nauhaohjelman syksyn 2011 aluekisoista. Voidaan taata, ettei pienet käsittelyvirheet enää paljon paina sen rokkikatastrofin rinnalla, huh. ;)


Sunnuntaina lähdettiin naisten sarjan tasaiseen finaaliin kuudennelta sijalta. Alkukilpailusta poiketen päästiin areenalle vasta koko kilpailun viimeisenä, mutta tuloksena kuitenkin kauden paras suoritus, jolla uusittiin viimekeväinen mestisten kuudes sija. Taiteelliset pisteet jäivät finaalissa harmittavan alhaisiksi, mutta suorituksen maaginen kympin raja ylittyi ensimmäistä kertaa tänä syksynä. 

TV 4,66   AV 4,15   EXE 10,50   YHT 19,31

Onnittelut vielä viime viikonlopun mitalisteille: Cowaheille, Terralle ja Vaniljoille!

Orjien onnenpussi ”mojo” avataan enää joulunäytöksessä, minkä jälkeen katseet kohdataan kohti kevään kisoja!

P.S. Uusi taustakuva täältä.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Hyvät joukkuevoimistelun ystävät!

Fanit ovat rantautuneet Tampereelle Valtion Rautateiden saattelemana! Matkaseurakin natsasi, kun kabiiniimme saapui seuraksemme kaksi jo aavistuksen enemmän harmaantunutta herrasmiestä. Matkustaminen sujui kuin siivillä sotatarinoita kuunnellessa.


Omena-hotellin kyltti paistoi rautatieasemalle asti, joten osasimme suunnistaa paikalle ilman kompassia. Huumaava lakan ja muiden liuotteiden tuoksu tulvahti sieraimiimme, kun saavuimme laittautumisleiriin. Kisakävyt olivat lähes täydessä tällingissä ja aikaisen aamuharjoituksen jälkeen oli jo nukuttu palauttavat päiväunetkin. Marho sukelsi samantien silkkipussinsa syövereihin nauttimaan omat kauneusunensa.

Hiuksia ja naamoja laitetaan kovaa vauhtia lavakuntoon yhteistyöllä, jonka jälkeen autokulkue starttaa kohti Hervantaa.

Kimalletta peliin!


Toivottaa faniryhmä Maisteri, Marho ja Repe

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Last man standing


Uudistunut käpyjengi pääsi näyttämään suomunsa kolmas päivä marraskuuta aluekisoissa. Niin kuin fanijengi jo paljasteli ennen ensimmäisiä kisoja, tänä vuonna Eminemin gospelräppi on vaihtunut autenttiseen orjamusaan. Kisavalmistelut aloitettiin jo perjantai-illalla kisaharkoissa, joihin Stiig ja Kutu riensivät suoraan ristiäisistä korkkarit jalassa.


Kisapäivänä alettiin keräillä orjamaista fiilistä jo kisaruokailussa, jossa tarjolla olleet riisi ja purkkilihapullat eivät ainakaan nostattaneet fiilistä. Onneksi meininkiä saapui lisäämään muutama extra-Olivea ja näin saatiin kaikki rivakasti kisakuntoon.


Suoritus ei sujunut aivan harjoitusten tapaan, vaan eräskin orja heivasi jalkakahleet menemään jo heti suorituksen alussa ja lähti juhlimaan vapauttaan. Kaiken kaikkiaan meno oli vähän jännittynyttä ja haparoivaa (ehkä orjille jäi hirveä nälkä?).

Last man standing
Orjien kaulakettingit
Ensi viikonloppuna nähdään Mind Spassa jo varmasti piirun verran siistimpiä ohjelmia koko naistensarjassa. 

torstai 1. marraskuuta 2012

Dam di dam “no more shackles, no more chains…” ja mietteitä fanikatsomosta



Ylihuomenna koittavat Etelä-Suomen aluekisat, joissa päästään viimein näkemään millaista satoa treenisaleilla onkaan syksyn aikana korjattu. Välineiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu ja niin myös Uomarinteessä käpyjen harjoituksissa. Viimeksi tiistaina oli Zanen vuoro saada kapulasta päähänsä ja keilanmuotoiset mustelmat koristavat itse kutakin, mutta toivottavasti joukkueet ovat säästyneet pahemmilta äksidenteiltä. 


Keilat ja kypärät kuuluu se tavallinen sanonta,
mutta näillä epävakailla säillä keilat ja kumpparit on myös toimiva pari!


Mitä uusi kausi tuo sitten tullessaan?

Vuosi sitten joukkue teki debyyttinsä samaisessa Töölön kisahallissa nauhat viuhuen. Nyt käsissä on keilat, tavoitteena nolla solmua ja matolla keski-iältään aavistuksen nuortunut ja uudistunut kokoonpano! 

0 solmua!

Olivean ohjelma on aiheeltaan jälleen aivan jotain muuta kuin aiemmat, vaikka – pienenä teemavinkkinä! – nyt pysytäänkin samalla mantereella kuin keväällä. Vielä lähemmäs koreografian teemaa päästään, kun harpataan ajanlaskussa reilut 200 vuotta taaksepäin… 

  Kangasmaali, käpyjen uusi paras ystävä!

Ja millaista on siirtyä voimistelijasta katsomon puolelle?

Viime keväänä kisojen lähestyessä enemmän kuin todennäköistä, että Marjorien niskat oli totaalisen jumissa viimeistään kisapäivänä.  75 %:sti tämä toteutuikin! Voin kertoa, ettei tilanne ole muuttunut parempaan, vaikka matolle en enää astelekaan. Samoilla selviytymiskeinoilla eli villaan ja Voltareniin turvaten käy tieni kohti Töölön kisahallin katsomoa, kun kuinka ollakaan – tänä aamuna niska jälleen ilmoitti, että sitäkin jännittää! 

Armottomana kisajännittäjänä en siis olisi uskonut, että nykyään näin fanirivistössä vaikuttajana jännittäminen voi yltyä melkeinpä vielä kovemmaksi… Tiedoksi siis, että se katsomossa yksin puhuva ja tyhjyyteen tuijottava tyyppi on entinen olivealainen, joka keskittyy kannustamiseen eikä suinkaan ole karkuteillä minkään hoivakodin huomasta!

Tsemppiä ja iloista mieltä tuleviin koitoksiin!